Vesipelastusviikonloppu ja tarkan nokan noutaja

, , No Comments
Koiratanssin jälkeen oli aika alkaa suuntautumaan vesipelastuksen puolelle ja kävimme treenaamassa neljästi ennen kokeita. Vesi oli kylmää ja jänskätti että mitähän tästä tulee, koirakin vielä vähän herkkis kylmälle kaiken lisäksi.. Vaan vesihännän torjuntaan sain hyvät vinkit sosiaalisesta mediasta ja kuivasin etenkin hännän todella tarkasti joka uinnin jälkeen, etenkin tyvestä. Siitä on näyttänyt olevan apua tähän saakka, ei ole oireillut mistään. Lisäksi loimi on myös hyvä lämmitin aina suorituksen ja kuivauksen jälkeen.

Kuva: Mikko G.

Onneksi menimme kaikkiin treeneihin mihin vain pääsimme, sillä parilla kerralla Dana ei jostain syystä lähtenyt viemään, mikä oli erikoista, koska on ollut aina suhteellisen varma viejä. Muutamilla muillakin koirilla oli vähän samaa ongelmaa niin totesimme, että vesi voi olla sen verran vilpoisaa että se voi vaikuttaa. Pienessä paniikissa sitten mietin, että saas nähdä mitä kokeessa tapahtuu ja kun tällainen ongelma vieläpä juuri ennen koetta, kiva.. Viimeiset treenit järjestettiin paria päivää ennen kisoja ja menimme sinne. Ja onneksi menimmekin. Siellä Dana vei yhtäkkiä tosi hyvin ja sai treenata hukkuvankin haun ensimmäistä kertaa tälle keväälle ennen koetta ja se meni aivan kuten ennenkin, eli nappisuoritus.

Koepäivä eli lauantai koitti ja se ei jännittänyt enää kuten ennen, ehkä tuo koiratanssikoe pisti asioita taas vähän uuteen perspektiiviin :D Mutta lähellä lähtöä rupesi hieman jännittämään, että keksiiköhän tuo neitokainen jotkut yllärit minun pään menoksi. Koepaikalla lähtövuorot arvottiin ja vaihdoimme numerot päikseen toisen kaverin kanssa, starttasimme siis numerolla 9, viimeisenä alokas-luokan koirakoista. Alokasluokassa oli suhteellisen paljon osanottajia, 7 koirakkoa, kaikkein eniten. Sää oli haasteellinen, ennusteen mukaan ei olisi pitänyt sataa vettä kuin aamupäivällä, mutta sitä satoi pitkin päivää. Ei se sade vielä paha, mutta se tuuli.. Se hankaloitti asioita kyllä. Iltapäivällä kokeen loppuvaiheessa sää alkoi vasta selkiintyä..

Ensimmäisenä oli uintiosuus eli veneestä hyppy. Se meni hienosti, siitä tuli täydet pisteet. Seuraava liike oli vienti ja Dana oli tosi hyvässä tatsissa, lähti viemään kuten on totuttu eli ampaisi täydet vauhdit dummy suussa ja toimitti sen veneeseen. Siitä täydet pisteet. Kolmantena oli veneen haku, joka meni oikein hyvin, paitsi tuuli puhalteli niin että se kuljetti venettä sivuun ja Danalla oli hankaluuksia korjata veneen suunta. Ei siis ihan maalitolppien väliin osunut, maalitolppien vierestä, 2 metrin päästä tuli sisälle ja siitä tuli -2p (piste per metri), mutta ei paha ollenkaan. Lopussa oli hukkuvan haku ja sekin meni tosi hyvin vaan sama juttu kuin viime kerralla, ei saanut käännettyä hukkuvaa tolppien sisään kun tuuli vastusti ja siitä jälleen 2 metrin päästä tolppia, josta tuli myös -2p. Lopputulosta jännitin, muut vaan sanoi, että nyt te pääsette avoimeen, jee! Vaan en uskonut sitä ennen kuin sain kuulla ne lopulliset tulokset ja nähdä ne paperilla..

Ja niinhän siinä kävi, tuli luokkasiirto ylempään luokkaan eli avoimeen luokkaan ja ALO1 tulos pisteillä 96 (max. 100p)! Eli erittäin kiva tulos, ja meni tosi hyvin siihen treenien aiheuttamaan jännitykseenkin nähden. Kaiken lisäksi sijoituimme kolmansiksi omassa luokassamme, kaiken kaikkiaan neljä ykköstulosta tuli alo-luokkaan, hienoa! 
Valitettavasti sää vaikutti monilla koirakoilla tuloksiin hyvin paljon..

Minä, Dana ja vieraileva häntä ;)

Monet sanoivat, että Dana on tosi nopea uimari ja kyllähän se taas mennä polski siellä menemään kuin olisi ollut moottori perässä :D Vertasin kotona huvikseen Danan uusimpia kisa-aikoja edelliskesän aikoihin ja Dana oli hyvässä iskussa, ui vielä kovemmat ajat näissä kisoissa.
Hienoa päästä avoimeen luokkaan treenaamaan, mutta ne liikkeet jännittää, koska ne vaikeutuu heti kertaheitolla ja ne muuttuvat yhden veneen liikkeistä kahden veneen liikkeiksi, hui.. Jos nyt saadaan kesällä hyvin treenattua, niin tähdätään elokuulle ensimmäisiin avoimen luokan kokeisiin.

Perjantaina kävimme agilityn SM-kisoja katsomassa, jotka järjestettiin aivan meidän lähellä. Kylläpä oli hienoa katsottavaa, niin taitavia koirakoita! Sitä olisi voinut katsella vaikka kuin kauan.. Paikalla oli myös myyntikojuja eri paikoista ja siellä oli vaikka mitä ihanuuksia myynnissä..

Melko epeli tuo meijän luppanen, olimme kävelyllä yhtenä iltana Danan kanssa ja yhtäkkiä se pistää stoppia eräiden tyhjillään olevien rivitalojen kohdalla ja katsoo vaan minua. Mietin, että aika harvinaista tällainen äkkipysähdys Danalta, että onkohan sillä jotain asiaa. Pysähdyin ja odotin minne se minut vie. Se haisteli kovasti maata ja seiniä ja sitten nousi seinää vasten ja osoitti ylhäällä olevan jotain. Siellä numerovalon päällä oli linnunpesä, jota en edes ollut huomannut! Se oli hirveän kiinnostunut siitä, katseli sitä koko ajan, haisteli paljon ja nousi seinää vasten. Kehuin sitä paljon ja lähdettiin sitten jatkamaan matkaa, tytöllä häntä innokkaasti heiluen, tyytyväisenä löydöstään. 
On sillä tarkka nenä!



0 kommenttia:

Lähetä kommentti