Koiratanssin SM- ja normikisat

, , No Comments
Oulussa järjestettiin koiratanssin SM- ja taviskisat pari viikkoa sitten. Olin ensimmäistä kertaa vastaavana koetoimitsijana, mutta pikkuisen ehkä tuli paineet siitä, etten ollut toimitsemassa normikisoissa vaan arvokisoissa. Oma kisajännitys taviskisoista sai siis siirtyä SM-kisoissa toimitsemisen jännitykseen. Hankin etukäteen kanttiiniin ruokatarvikkeita valmiiksi, tein lähtöjärjestykset molemmille kisapäiville ja hain tuomarit lentokentältä SM-kisojen aamuna. Kisapaikalla hyörin ja pyörin järjestelemässä asioita siellä sun täällä, perehdytin talkoolaiset tehtäviin, vastaanotin toimiston puolella tuomareiden arvostelulomakkeita ja kirjasin ne talkookavereiden kanssa Suomen Palveluskoiraliiton Virkkuun. Oli kyllä hienoa olla seuraamassa SM-kisojen esityksiä, tosi hyviä oivalluksia oli kisaajat tehneet esityksissään. Päivän päätteeksi saatiin uudet SM-voittajat molemmista lajeista selville ja toinen näistä koirakoista on tällä hetkellä myös Suomen Talentissa kisaamassa. Mutta olen sitä mieltä, että kyllä jokainen SM-kisaaja on tavallaan voittaja kun kisaa kuitenkin SM-tasolla, se on jo itsessään hieno saavutus se :) Kun kisat oli taputeltu niin tanssin vielä kehässä itsekseni musiikkiin meidän esitykset ja ajattelin, että se on siinä, näillä mennään kisoihin.

Kiitos Jennille kuvista.


 
Olin lauantain jälkeen jotenkin aivan puhki. Paleli, väsytti, nälätti, janotti.. Ei hirveästi jaksanut mitään, mutta ajatukset leijaili jo seuraavan päivän kisoissa. Dana oli HTM:ssä, joka aloittaisi kisat ja Halti Freestylessä, joka tulisi vasta HTM:n jälkeen. Suunnittelin kaiken tarkkaan, kisan jälkeiset palkkaukset, missä kumpikin on milloinkin ym. Yleensä olen itse aina lenkittänyt Haltin jos on ollut kisat tms, jotta sille saisi sopivamman vireystilan, mutta nyt mieheni sanoi, että voisi lenkittää Haltin ja se kyllä helpotti minun aamuani. Kun Halti oli käynyt juoksulenkillä niin ruokin tytöt ja lähdettiin ajelemaan hallia kohti. Halti jäi autoon minun ja Danan esiintymisen ajaksi, jotta pystyn keskittymään esiintymiseen täysillä. Yritin laskelmoida, etten mentäis kovin aikaisin odottelemaan vuoroa Danan kanssa ja onneksi ei menty liian aikaisin. Joka tapauksessa Dana oli melko innoissaan kun menimme kehään ja minua ei pahemmin jännittänyt meijän esiintyminen. Dana oli jotenkin niin hulvattomalla tuulella, että vähän höpöksi se meni kun se oli aika innokas, vaan ei se mitään, ainakin häntä heilui ja meidän iloisuus (ja sähellyskin) välittyi kaikille :D Kyllä se suht hyvin teki positiot kun ajattelee miten vähän me ollaan harjoiteltu (hyvä jos koira edes tietää positiot) saatikka ilman makupaloja täytyi kestää, mutta kyllähän se treeneissä on meillä paremmin mennyt. Seuraamis-etäisyys vaihteli välillä turhan paljon, kun sen pitäisi koko ajan pysyä aika samana. Ihan hauska ensimmäinen HTM-kisakokemus tuli, hauskan koirani kanssa. Kivat pisteet tuli kuitenkin, 153p ja yllättävää, että yksi tuomari olisi antanut jopa kuman.


Kommentteja tuomareilta tuli seuraavasti:

Henna Meriharju: Hyväntuulinen esitys. Aika vähän vielä teknistä osaamista; koira ei selvästi viihtynyt alla-positiossa ja liukui kauemmas sivuillakin. Musiikki sopi teille ja oli kiva, että ohjaaja merkkasi omilla käsillään musiikin kohtia ja askelsi tahtiin. Lisää vaan treeniä! :) 72/73, 145

Hanna Maines: Söpö alkuasento. Ohjaaja liikkui kauniisti, mutta koira oli vähän epävarma. Kivasti positioita, joissa kuitenkin etäisyys vaihteli turhan paljon. Hyviä pätkiä vaikkei kokonaisuus ihan onnistunutkaan. :) 75/76, 151

Heli Nousiainen: Positioissa hieman hakua. Ohjaajan tulisi vielä napakammin pitää koiraa käskyn alla ja vahvistaa positioita. Nyt koira oli välillä hieman hämmentynyt ja sooloili. Ohjaajalle plussaa liikkumisesta ja musiikin ilmentämisestä. Kontakti myös piti ja koirakolla oli kivaa. 80/81, 161

Sitten oli Freestylen vuoro ja vaihdoin tytöt hyvissä ajoin päikseen, Dana autoon ja Halti hallille. Joku etiäinen minulla oli kun ajattelin, ettei voi koskaan tietää miten esitys tulee menemään. Sanoin treenikaverille, että Halti on viime aikoina saattanut joskus haukkua minulle agilityssä kun on ollut niin liekeissä ja malttamaton, että enhän minä tiedä vaikka se keksisi täälläkin jotain sellaista, vaikkei sillä ole ollut koiratanssissa niin tapana tehdä. Haltin kanssa tein muutaman liikkeen, kuten runtin ja törppöliikkeet lämmittelyalueella ennen vuoroamme. Halti odotteli sitten häkissä ja kävin itsekseni kehään tutustumisessa sen verran, että vein esiintymisrekvisiittamme jo sinne valmiiksi kohdilleen tuomareilta luvan kysyttyäni. Sitten otin Haltin häkistä ja lähdettiin kohti odottelualuetta. Tässä vaiheessa keskittymiseni herpaantui ja huomasin, että kävelimme huolimattomasti kohti yhtä koirakkoa, josta Halti ehti jo ahdistua ja ärähti tästä hyvästä koiralle. Sain Haltin takaisin kontaktiin ja kävelimme odottelualueelle. Siellä teetin pari liikettä Haltilla ja menimme kehään. Yleensä kun Halti on lenkitetty, niin se ei ole niin lentoon lähdössä, mutta nyt huomasin sen olevan aika yllättävässäkin vireessä. Näillä mentiin.



Sehän lähti semmoisella nopeudella tekemään liikkeet, että muistan kuinka hämmästelin, että ompas se energinen. Ei mitään epäröintiä näköpiirissäkään mitä oli tähän asti kisoissa ollut. Ei hämmästellyt musiikkia, ei mitään. Se vaan teki niin uskomattomalla tarmolla, että improvisoin jopa hieman lisää koreografiaan, sillä musiikkia kuunnellessani huomasin, että ollaan hieman aikataulusta edellä. Lisäksi Halti tarjoili omia juttuja esitykseen, mikä lähinnä huvitti minua. Sitten kun tuli kiihdyttävät liikkeet, tuli Haltilta haukku. Jatkettiin tekemistä, ohjasin tooooosi rauhallisesti eleillä ja äänenpainolla ja Halti teki. Samalla kuitenkin haukkua alkoi tulla, ja se kasvoi lopulta niin, ettei se enää alkanut tekemään mitään vaan haukkui vaan. Se oli minulle niin uusi juttu, yritin aikani enkä saanut sitä rauhoittumaan enkä tekemään mitään millään, joten päätin keskeyttää esityksen. Musiikki katkaistiin ja kuulin tuomarin harmittelevan tilannetta.


En tietysti antanut Haltille palkkaa vaan vein sen suoraan pois. Harmitus oli suuri, en osannut kuvitella kaikista maailman skenarioista kuitenkaan, että joutuisimme keskeyttämään, mutta näin siinä vain kävi ja se oli toisaalta paras mitä siinä tilanteessa pystyi tekemään kun en osannut tyttöä rauhoittaakaan. Oli tosi surullinen mieli, niin lähdin sitten pois ja kotiin levähtämään. Tuomarit eivät yleensä kirjoita arvostelulomakkeisiin mitään muuta kuin "keskeytys" kun koirakko keskeyttää, mutta Henna Meriharju oli kirjoittanut, että "Alku oli kiva - HARMI!". Niin ajattelin minäkin. Nukuin monen tunnin päiväunet ja sitten muutama päivä menikin vähän surumielin... Tiesin silti koko ajan, että keskeyttäminen oli oikea päätös. En halunnut, että oltais viety ohjelma läpi niin, että Halti saisi sellaisen kokemuksen, että on ihan ok käyttäytyä kehässä niin. Koiratanssissahan joka tapauksessa haukkumisesta sakotetaan, se vaikuttaa usein pisteisiin. Moni asia saattoi tuohon käytökseen johtaa. Sehän on hirveän innoissaan aina koiratanssista, joten se saattoi yksinkertaisesti olla vaan niin liekeissä siitä tekemisestä, että se innosti sitä haukkumaan. Etenkin ne kierroksia nostattavat temput siinä. Yksi voi olla myös se kun se ärähti sille yhdelle koiralle ennen kehään menoa, se saattoi nostattaa sen kierroksia. Myös muita syitä tähän voi olla, mutta tässä ehkä todennäköisimmät. Kaiken kaikkiaan, kierrokset meni sillä yli enkä osannut rauhoittaa sitä. Tähän tulemme paneutumaan jatkossa.

Yksi suurimmista asioista, mikä jäi harmittamaan oli se, ettei Halti päässyt näyttämään kuinka hyvin se oikeasti osaa. Se on oppinut älyttömästi asioita lyhyessä ajassa ja meidän ohjelma on rakennettu täysin sen taitojen mukaan. Koiratanssikisoja järjestetään niin harvoin ja oltiin niin paljon harjoiteltu näitä kisoja varten.. Viime kisoissa saatiin jo miltei kuma. Mutta näinhän se menee, koskaan ei voi tietää mitä tulee ja sellaista se harrastaminen on. Olin noiden kisojen jälkeen surullinen ja en oikein osannut ajatella koko koiratanssia, mutta nyt parin viikon jälkeen on alkanut taas motivaatio pikku hiljaa tulla takaisin taloon. Sain ihania kannustavia viestejä, on meillä vaan ihan mahtava tanssiporukka, tuetaan toinen toistamme. Olen tosi kiitollinen, että ollaan näin huipussa ryhmässä.

Minun täytyy myös jatkossa miettiä nuo siirtymiset ja muut tilanteet niin, ettei Haltin tarvitse kokea ahdistusta. Kun kesäkuussa Haltin kimppuun hyökkäsi se sakemanni niin olen huomannut, että Haltin luotto on mennyt toisiin koiriin. Jos se kokee, että toinen koira on jotenkin uhkaava tai epäkohtelias, se ärähtää, koska se luulee, että sen täytyy puolustaa itseään. En ihmettele, että se tapaus jätti jälkensä Haltiin, oli se niin hirveä kokemus. Mutta olen Haltin tukena ja teen kaikkeni, että se pääsisi siitä yli. Halti on hirmu potentiaalinen tyttö, jolle kaikkein tärkeintä tässä maailmassa on se, että se saa vaan harrastaa minun kanssa juttuja, mistä se saa suurta nautintoa. Se on ihana pallero <3

0 kommenttia:

Lähetä kommentti