maanantai 13. helmikuuta 2017

Synttärisankarit

Halti täytti viime viikon tiistaina 3v ja Dana täytti tänään 6v. Kyllä se tuo aika rientää ihan mahdotonta vauhtia! Danalla harmaat senkun lisääntyy ja vitsailinkin tänään, että kuinkahan monta harmaata sille tuli nyt yön aikana lisää. Muutama vuosi tästä eteenpäin niin Dana on oikea valkonaamio. Tytöt kun ovat syntyneet niin lähekkäin niin vietettiin yhteissynttäreitä viikonloppuna. Malttoivat sentään hetken poseerata vaikka Danallakin suupieli tippasi.

Täytyy myöntää, että pentukuume on sen kun kasvanut vaan. Olen silti joutunut muistuttamaan itseäni siitä, että kolme koiraa on taas ihan eri asia kuin kaksi koiraa. Silloin se meni suhteellisen ok:sti kun Minka oli reilusti vanhempi Danaa ja Haltia niin niillä oli ihan eri tarpeet. Nyt kun Dana ja Halti molemmat on vielä aktiivisessa iässä, en ottaisi kolmatta, koska aika ei yksinkertaisesti riitä ja se on jo arjessakin eri asiaa lenkittää kolmea verrattuna kahteen. Minulla on kuitenkin halu harrastaa kaikkien kanssa eikä niin, että joku jäisi sen harrastamisen ulkopuolelle.

Juhlakalut

Kävimme myös lenkkeilemässä Kaapo-herran kanssa
 
Olen tässä kovassa pentukuumeessa yrittänyt kuitenkin erottaa järjen tunteista. Olen suunnitellut, että jos vain Danalla vuosia vielä riittää eikä mitään yllättävää tule, olisi kolmannen aika ehkä siinä vaiheessa kun Dana on n. 8-9-vuotias, eli kahden-kolmen vuoden päästä. Sitten Dana alkaa pikkuhiljaa varmaan eläköityä harrastuksista, tai ainakin niiden määrää vähennetään ja harrastaminen painottuu enemmän Haltiin. Sitten voisi olla sijaa uudelle harrastavalle koiralle. Olen myös tykännyt tästä 3v ikäerosta tytöillä, se on tosi hyvä ikäero ja mielellään pitäisin sitä myös jatkossakin. Nythän se tulee olemaan automaattisesti sitten Haltin ja seuraavan koiran välillä, se on hyvä.

Mikäs rotu sitten seuraavaksi? Cockerspanieli on kovasti nostanut itseään mielessäni. Hirveästi kiehtoisi kokeilla jotain uutta rotua, mutta vielä enemmän kuitenkin se labradorinnoutaja sieltä puskee. Kun toinen labbis puuttuu niin se on vaan niin omituista, niitä kun on kuitenkin aina ollut se kaksi. Täytyy tarkkaan nyt vaan perehtyä kenneleihin ja miettiä se linja, vaikka kyllähän se sinne käyttölinjaiseen kallistuu aika selkeästi. Onneksi kaksi-kolme vuotta menee nopeasti ja on lähinnä mukavaa kun ehtii hyvin ottaa selvää kaikesta omaa nahkamassu-luppakorvaa odotellessa.

2 kommenttia:

  1. Itse pidän käyttölinjaisia labbiksia monella tapaa viehättävämpinä kuin näyttelylinjaisia, vaikka mitään suurta hinkua minulla ei rotua kohtaan ole. Olen itse alkukantaisempien rotujen ystävä. Hienoa, että jaksat pentukuumeesta huolimatta järkeillä. Ehkä oloosi voisi oiva lääke olla tutustua harrastusten tai netin kautta johonkin pentukoiran omistajaan ja tavata hänen pentuaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, tykkään kovasti käyttölinjaisista. Se voisi olla, kyllä tämän kuumeen kanssa onneksi pärjää, ainakin toistaiseksi ;)

      Poista