Tytöt olivat seuraavan päivän selvästi väsyneitä Saanan reissusta. Haltikin oli sillä reissulla niin innoissaan, että ihmettelin siellä eikö se jo ala väsyä. Veikkaan kuitenkin, että se ympäristö kiehtoi sitä niin paljon kaikkine hajuineen, ettei se väsy tullut sillä kuten yleensä. Mutta kämpillä se väsy näkyi kyllä heti, ei tarvinnut Haltin laulaa tuutulauluakaan itselleen kun se jo simahti.
Väsynyt Danonino
Kaunis puro majapaikkamme vieressä
Seuraava päivä otettiin vähän rennommin ja levättiin koko sakki.
Päätettiin kuitenkin aikamme levättyämme lähteä katsomaan
luontokeskuksen lähellä sijaitsevia karttoja ym. opasteita. Siellä kävi
muun muassa ilmi, että Kilpisjärvelle on saatu sähköt v. 1981, eli reilu
30v sitten. Luimme mielenkiintoisia juttuja siellä ja katselimme
karttaa tarkkaan, josta saimme idean lähteä Tsahkaljärvelle.
Tsahkaljärvelle oli luontokeskukselta n. kilometri matkaa.
Karttojen tutkailua luontokeskuksella
Kuvat ovat kännykällä otettu, sillä kävi ikävä juttu kun huomasin paikan päällä, että kamerastani oli jäänyt muistikortti tietokoneeseen, joten kuvia ei voinut sitten kameralla napsiakkaan.. Tuon kerran jälkeen muistinkin sitten erittäin hyvin ottaa sen muistikortin aina mukaani.
Tsahkalin kaunis joki
Minä ja Halti
Tuolla kannattaa käydä jos vähän lyhyempi reitti kiinnostaa. Kivikossa kulkemiseen kannattaa varautua ja vaelluskengät ovat tuolla paras kenkävaihtoehto. Tsahkaljärvi on iso järvi, josta joki laskeutuu kauniisti Kilpisjärveen. Hillan kukkasiakin näkyi järven läheisyydessä. Järvellä ei juuri muita kulkijoita näkynytkään, oltaisko pari muuta nähty tuolla reissulla. Joen yli menemällä olisi päässyt Kilpisjärven kylään vievälle reitille vaan joen ylitykseen oli laitettu vain yksi heiluva lankku. Sitä ei oltu kiinnitetty kivien päälle mitenkään niin totesimme sen olevan turhan extremeä koirien kanssa, oltais kohta koko sakki joessa. Päätimme siis mennä joenviertä myöten takaisin luontokeskukselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti