Ai mikä kisatauko?

, , No Comments
Ilmoittauduimme siskoni innoittamana Danan kanssa Tampereen 26.9 koiratanssikisoihin. Koiratanssikisoja kun ei kovin tiheästi ole ja täytyy olla valmis lähtemään vähän kauemmas etelään jos haluaa kisata useammin kuin kerran vuoteen.. Ajatuksenamme oli käydä vielä kerran kisaamassa leijonakuninkaalla, jonka jälkeen voisimme alkaa työstämään uutta ja erilaista ohjelmaa. Leijonakuninkaan seuraamispätkiä muutettiin tempuiksi, jotta ohjelmaan saatiin entistä enemmän freestyleä. Vaikka ilmoittauduimme ensimmäisenä ilmoituspäivänä pari minuuttia yli keskiyön, jäimme silti varasijoille, koska järjestävän yhdistyksen jäsenillä oli etusija kokeeseen. Jäin varasijalle viisi.

Kisaviikonloppua edeltävänä maanantaina tuli tieto, että saimmekin paikan. Päivän mietittyämme päätimme ottaa paikan vastaan. Tuntui kieltämättä hurjalta lähteä kisaamaan kun meillä on ollut taukoa treeneistä metsästyksen vuoksi Danan kanssa ja uutta ohjelmaa muutoksien kanssa ei oltu tehty kertaakaan. Lisäksi olimme juuri muuttaneet. Vaan tilaisuuteen piti tarttua, muuten olisi jäänyt harmittamaan!

Varasimme siskoni kanssa Muhokselta hallin käyttöömme ja treenasimme ohjelmat kerran musiikkiin. Treenit meni vähän niin ja näin, mutta pääasia, että saimme tehtyä edes kerran musiikkiin, ettei ihan kylmiltään tarvinnut mennä esiintymään. Siihen meidän treenaaminen sitten jäikin, muuten en ehtinyt treenata edes yksittäisiä liikkeitä vapaa-ajalla.. Töissä ollessa oli hetki hiljaista niin kävin äkkiä aulassa treenaamassa itsekseni esityksen musiikkiin ;)

Tammerfors, här kommer vi!


Takapenkin matkustajat Inna ja Dana (jälkimmäinen osaa kyllä aina näyttää väsyneeltä :D )


Perjantaina starttasimme auton kohti Tamperetta työpäivien jälkeen ja matka taittui näppärästi kuskia vaihdellen. Tytöt makoilivat takapenkillä. Pimeässä ei ollut kiva ajella ja välillä tuli melkoisia sadekuurojakin. Illalla olimme perillä Tampereella klo 22 jälkeen ja kirjauduimme Sokos Hotel Villaan, jonne teimme varauksen n. kuukausi takaperin. Saimme tilavan lemmikkihuoneen, jossa koiria oli muistettu juomakupilla, tassupyyhkeellä ja pikku pussukalla, jossa oli sisällä luupaketti, kaksi lihatikkua ja kakkapusseja :) Lemmikkimaksu oli 10€/huone/vrk. Vaikka hotelli oli täynnä, oli siellä hyvin rauhallista nukkua ja mukava yöpymispaikka kaiken kaikkiaan. Huoneemme oli kolmannessa kerroksessa, josta kuljimme hissillä ulos ja läheltä löytyi onneksi puisto, missä käydä tyttöjen kanssa kävelyllä.




Runsaan ja ihanan aamupalan nautittuamme suuntasimme kohti Akaata. Löysimme hyvin perille Dream Team areenalle ja menimme heti ilmoittautumaan. Lähtölistojen mukaan olimme 7. esiintymisvuorossa. Jostain syystä minua ei jännittänyt niin paljon kuin Oulun kisoissa. Siskoni sai psyykattua minut niin hyvin ja ajattelin sitten itsekin, että turha tässä on paineita kasata itselle kun tällaisilla lähtökohdilla lähdetään, ettei olla juuri treenattu. Kisakokemustahan sitä lähdettiin hakemaan, ei sen kummempaa. Ensin oli kehään tutustuminen, jonka jälkeen kisat starttasivat. Annoin Danan haistella mahdollisimman paljon, jotta ei sitten kehässä olisi niin hajujen perään. Päätin kuitenkin, etten katso aiempia esityksiä, jotta ei tulisi ylimääräisiä paineita, vaikka olis kyllä ollut kiva nähdä ne.

Olin ihmeen rauhallinen kun vuoromme tuli ja menimme kehään. En edes tervehtinyt tuomareitakaan niin hätääntyneesti kuin Oulun kisoissa. Olin yllättävän rento ja näin ollen Danakin oli ihan selvästi. Esitys meni minusta paljon, paljon paremmin kuin Oulussa. Pari kertaa Dana kävi jotain haistelemassa, mutta muuten keskittyi hyvin esitykseen ja hypyt meni tosi hienosti! Muutokset, joita olimme tehneet, oli kyllä hyvät verrattuna entiseen. Saimme vedettyä ohjelman kokonaan ja mitään ei jäänyt tekemättä. Dana oli innoissaan ja välillä oli turhan paljonkin menohaluja, koitin jarrutella ;) Meidän kohdalla siis treenitauko ei välttämättä ollut siis mikään huono asia.

Pystyin jopa ajattelemaan samalla kun tanssittiin, koska en ollut niin jännittynyt. Ehdin ajatella ohjelman aikana, että paljonko on aikaa ja mitä liikettä tehdään enemmän ja mitä vähemmän, se oli mahtavaa! Oulussa en pystynyt ajattelemaan mitään sellaista silloin. Oulussa varmasti iso areenakin teki oman osansa, Tampereella areena oli paljon pienempi. Ei tullut niin selkeä tunne, että me nyt tanssitaan vaan täällä yksin ja kaikki tuijottaa meitä.


Saimme 159 pistettä (79/80), tosi kivasti! Toki harmittaa, että vain pisteen päähän jäimme KUMA:sta, mutta niin se vaan joskus menee. Hienot pisteet siltikin, jotain ollaan siis ainakin tehty oikein ;) Tuomareista kaksi olivat nyt samoja kuin Oulussa, yksi oli eri.

Tuomariarvostelut:

Mirja Ovitz: Tasainen hyvä esitys, jonka koira jaksoi hyvin loppuun asti. Osa liikkeistä jäi vajaiksi tänään. 80/80 160p

Marita Packalén: Koira ei ollut kaiken ajoin ihan mukana. 78/82 160p

Johanna Saariluoma: Hienot alku- ja loppuasennot ja muita kivoja mietittyjä kohtia koreografiassa. Koira hieman hämääntyi uusista hajuista ja äänistä, mikä näkyi hetkittäisenä poissaolevuutena työskentelyssä. 79/78 157p


Taitava Tatami! Dana heilutti ihanasti häntää koko esityksen ajan, silkasta ilosta :) Tämä oli tosi hyvä kokemus meille ja hyvä reissu hauskassa seurassa! Lähdemme ehdottomasti uudestaan kisaamaan etelään! Nyt siirrymme leijonakuninkaasta eteenpäin ja alan miettimään uutta koreografiaa. Musiikissa tulisi olla rytmivaihteluita ainakin. Täytyy miettiä, pientä hajua on jo millaista musiikkia voisi olla!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti