Ohjatut aksatreenit jatkuu meillä ainakin toukokuun loppuun ja omia hallivuoroja ollaan myös otettu nyt harjoittelun tehostamiseksi. Tällä hetkellä tuntuu, että minun ohjaaminen takkuilee enemmän kuin Haltin tekeminen. Halti lukee minun kehoa tosi vahvasti ja se on erittäin hieno asia, koska siihen pyritään. Tosin se asettaa minulle tietyt paineet, että minulla pitää oikeasti olla tiedossa minne mennään seuraavaksi, enkä voi alkaa sitä siinä radalla miettimään. Nyt olenkin huomannut, että jos radalla tapahtuu virhe niin suurin osa on minun tekemiä virheitä, aivan täysin. Halti kyllä osaa vaan minä sössin.
Kiitos Jennille kuvista.
Lähtö
Ainoa mikä oikeastaan nyt on selkeästi Haltista kiinni on meidän lähdöt. Niistä on muodostunut tietyn sortin ongelmakin. Monesti se on niin innoissaan, ettei malttaisi lähdössä asettua millään ja kun käsken istumaan niin se ottaa sen ikään kuin leikkinä. Huomaan kyllä, että se on hirveän paljon kytköksissä sen energiatasoon ja usein sunnuntai-aamuna sitä energiaa on, koska en ehdi lenkittämään sitä ennen aksaa. Sain vinkin, että voisin kokeilla tehdä sille aivopähkinöitä ennen treenejä niin taidan ottaa sen nyt kokeiluun. Tällä kertaa otettiin lentävät lähdöt eli en laittanut sitä alussa istumaan, niin se meni ihan hyvin. Tunnin loppua kohden otettiin Haltin kanssa oikeat lähdöt ja paikallaoloa ja se sujui ihan hyvin. Se myös vahvistaa sen, että Halti kyllä pystyy olemaan paikallaan, mutta sen senhetkinen energiataso aina määrittelee, että kuinka hyvin. Tässäkin koitan itseäni muistuttaa, että innokkuuden kanssa on silti aina helpompi toimia kuin se, ettei olisi intoa.
Radalla on joskus sellaista aita-putki pyörittelyä missä saatan mennä sekaisin ja vartalovihjeenikin ovat vähän sen näköisiä. Nyt meillä oli myös sellaista ja parissa kohdassa sähelsin, mutta heti kun korjasin oman vartalonohjauksen niin Haltikin meni juuri oikeaan suuntaan eikä tullut virhettä. Olen huomannut, että Halti myös antaa minulle anteeksi jos vartalovihje on myöhässä, se tulee kuitenkin mukana. Joskus se alkaa komentamaan minua, jos olen epäselvä, että mitä kummaa sinä nyt haluat minun tekevän! Mutta onhan se mahtavaa, että se on oppinut lukemaan minun kehoa niin hyvin. Minun kontolle jää vaan tarkempi ohjaaminen.
Ensimmäisten episten myötä ollaan nyt treenattu 45cm korkeilla aidoilla ja se ei tuota Haltille ongelmia. Hyppytekniikka sillä on kyllä hienosti hallussa eikä ole pahemmin pudotellut aitoja. Katson sitten jossain vaiheessa taas milloin nostan sille, mutta sillä ei ole kiirettä. Hurjalta kyllä tuntuu nyt ajatella, että sen pitäisi pystyä hyppäämään jopa 55-65cm esteitä makseissa, aivan valtavan korkeita esteitä.
Halti tykkää A:sta tosi paljon
Kepit on edistyneet viime aikoina ja siihen on varmasti auttanut se meidän omatoimitreenaus. Olen lähettänyt sitä eri suunnista kepeille ja se on auttanut sitä hakemaan niitä. Edelleen pidän ohjureita sillä, mutta näyttäisi, että sillä on se liikerata nyt alkanut tulla tutuksi. Pitää katsoa missä vaiheessa alan vähentämään niitä. Keinu on vielä jännittävä juttu siinä vaiheessa kun se laskeutuu, mutta sitä toisaalta ollaankin tehty kaikkein vähiten. Nyt omatoimitreeneissä ollaan koitettu ottaa sitä, ettei tule kovin pitkää taukoa sille. Sehän tahtoo yleisestikin olla koirille aika jännä este.
Kepit ohjureilla, hyvin hakee jo keppejä
Keinu laskeutuu, palkka siihen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti