Koiratanssin epikset

Kävimme viime viikolla harjoittelemassa kerran Häntä ja panta hallilla koiratanssia Haltin, Jennin, Islan ja Innan kanssa, koska sunnuntaina oli edessä koiratanssin epäviralliset kisat. Ajattelin, että olisi hyvä tehdä se koreo musiikkiin edes kerran ennen esitystä. Miten se onkin mennyt nyt viime aikoina näiden koirien kanssa niin, että ollaan menty kisaamaan niin vähällä harjoittelulla :D Toisaalta, liiallinen ohjelman hinkkaaminenkaan ei ole hyväksi, ei koiralle eikä omistajallekaan. Hallilla meni tosi kivasti ja Halti on niin näppärä tanssikaveri, tosi ketterä ja innokas hyvässä mielessä. Koreon tein reilu viikko sitten, johon suunnittelin liikkeitä, jotka Halti varmasti osaa.

Sunnuntaina oltiin kyllä aika tehotiimi Haltin kanssa. Aamu aloitettiin aksalla, mikä meni tosi hyvin. Tehtiin pitkästä aikaa yksittäisiä esteitä; kepit, putki ja keinu. Putken suhteen kokeiltiin lähetystä eri paikoista ja suunnista, ja se meni Haltilla tosi hyvin. Huomaa senkin jälleen kuinka tarkasti Halti ottaa ohjeita minun kehosta. Kerran Halti oli menossa putkeen mutta kääntyikin lähellä putken suuta takaisin ja haukahti minulle kerran. Ohjaajamme huomasi, että se johtui siitä, että minun jalka oli väärin. Sitten kun korjasin koiran puoleisen jalan eteen ohjaamaan putken suulle niin Halti meni ilman mitään ongelmia. Halti meni hienosti putkeen vaikka lähetin sen sinne jopa putken ns. takaosasta.

 

 Huumorikuvan vuoro, kaikki meni kyllä oikein putkeen ;)

Sitten kepit tehtiin ensin ohjureilla ja lähetyksiä tein eri suunnista. Halti osaa jo tosi hienosti hakea kepit eri suunnista, joten kokeiltiin sitten ottaa keskeltä yksi ohjuri pois. Se ei tuntunut haittaavan menoa yhtään, Halti teki puhtaasti ilman ohjuriakin. Ensi kerralla varmaan kokeillaan ottaa toinenkin ohjuri pois keskeltä. Olen hirmu tyytyväinen kuinka paljon Halti on edistynyt kepeillä viime kuukausina. 

Sitten otettiin keinua ja vieressä harjoitteli toinen koira keppejä. Mietin, että pystyykö Halti keskittymään irti ollessaan jos on toinenkin koira siinä, mutta tyttö tapitti vain minua, se meni hienosti. Haltia on hieman jänskättänyt keinu kun sitä ollaan päästy tekemään niin vähän.Viime kerroilla se on osittain ryöminyt sen läpi, koska se ei vielä hoksaa missä kohdassa se täytyy paukauttaa alas. Lisäksi Tiina huomasi, että minä kuljen siinä sen vieressä hieman kumartuneena sen ylle mikä voi vähän ahdistaa koiraa. Tällä kertaa teimme niin, että siinä kohdassa missä keinu täytyy laskea, oli palkka. Lisäksi keinun loputtua maassa oli palkka, ja minä keskityin siihen, etten ole mitenkään kumartuneena sen päälle. No sehän meni sitten tosi hyvin, Halti kipitti keinun näppärästi, pysähtyen keinun paukautus kohtaan, ja sen jälkeen sipsutti alas keinulta. Oikein hyvä edistys tapahtui kyllä!

Lopuksi tehtiin vielä pikku rata ja se oli tarkoitus käydä kerran läpi. Kysyin saanko pyöritellä Haltia pari kertaa radan läpi, että saa ne enimmät energiat pois koiratanssin möllikisoja varten niin Tiina sanoi, että ilman muuta. Se meni ihan nappiin eikä mitään ongelmia tullut, Halti oli ihan liekeissä ja minä osasin ohjata oikein. Siitä jäi hyvä fiilis ja lähdimme sitten ajelemaan kohti Oulua koiratanssin epiksiin.

Animagi-hallille saavuttuamme käytiin vielä ulkokentällä aksaamassa Haltin, Jennin ja Islan kanssa kun se oli tyhjä. Halti ja Isla oli aivan mielissään ja saivat onneksi enimpiä energioita purettua. Puhuttiin Jennin kanssa, että nämä kaksi on sellaisia kavereita, että ne tarvii sitä energian purkua, jotta ne olisi sitten hyvässä vireystilassa kisoja varten. Danan ja Innan kanssa taas ei tarvi sellaista, vaan parempi mennä ilman sen suurempia energian purkuja kehään.

Halti odottelee kiltisti

Menimme sitten heti leiriytymään halliin ja ilmoitin Haltin Freestylen aloittelijoihin. Aloihin oli ilmoittautunut neljä koirakkoa. Haltista näki, että se oli juuri sopivassa vireystilassa eikä häseltänyt, mitä se saattaa tehdä jos virtaa on liikaa. Halti meni kiltisti kevythäkkiin olemaan eikä äännellyt yhtään. Musiikkeja testailtiin ja ne oli aika kovalla niin sitten alkoi monet koirat vähän äännellä, myös Halti. Halti ei haukkunut, mutta vinkui välillä vähän. Onneksi rauhoittui kuitenkin aina sitten. Ajattelin, että katson nyt näiden kisojen perusteella miten meillä menee ja ilmoitan Haltin virallisiin kt-kisoihin, jos menee hyvin.

Kiitos Jennille kuvista.

Pujottelua

 Kiertää ympäri

Ennen vuoroamme tein muutamia yksittäisiä liikkeitä Haltin kanssa ja palkkasin niistä. Kisoissa oli sallittu palkkaaminen, mikä oli hyvä, koska ei olla ehditty oikein harjoitella Haltin kanssa vielä palkkaamattomuutta. Meidän vuoro koitti ja minua ei edes pahasti jännittänyt onneksi. Olen koittanut vähän psyykata itseäni tuohon kisaamiseen ja ehkä se on jotain tulosta tuottanutkin. Meille tärkeintä oli se, että näen miten Halti pystyy toimimaan häiriöiden alla ja uudessa tilanteessa. Lisäksi vielä ottaen huomioon senkin kuinka vähän ollaan edes treenattu.. Ja se meni tosi hyvin! Halti keskittyi älyttömän hienosti ja teki tosi hyvällä vireellä liikkeet! Ainoa minkä huomasin loppua kohden oli, että minun olisi pitänyt muistaa palkata sitä, koska se selvästi hämääntyi lopussa siitä palkkaamattomuudesta. Sitä täytyy muistaa harjoitella vielä tässä nyt erityisesti.

Kasia

 Ylös

Epävirallinen tuomari kommentoi, että "Kiva, sopiva musa, mukavan näköistä yhteistyötä, ylä- ja alatasojen käyttö mukava lisä." Tanssi meni meillä niin hyvin, että päätin ilmoittaa Haltin sitten muiden kannustamana niihin virallisiin koiratanssikisoihin, jotka pidetään reilun parin viikon päästä. Meille sanottiin, että mitä te edes mietitte, tottakai te osallistutte kisoihin! No, sinne siis mennään sitten! Ostin nyt jo koiratanssin kisakirjan valmiiksi.

Olen niin ylpeä Haltiaisesta!

Halti oli tyytyväinen koko loppupäivän, vaikka hieman ikävä oli selvästi heillä ollut Danan kanssa toisiaan kun leikkivät jonkin aikaa sen jälkeen kun oltiin tultu kotiin. Sitten Haltinpee nukahti ja mamma lähti Danan ja kamujen kanssa lenkille :)

Painavaa asiaa punkeista

Tänä keväänä on ollut poikkeuksellisen paljon punkkeja liikenteessä. Haltia aloin pitää huhtikuun alusta alkaen paljon ulkona samalla kun oltiin itsekin kotona, koska se niin viihtyi ja oli tyytyväinen kun sai seurata ympäristön elämää siellä. Liuokset (Biospotix) laitoin tytöille jo huhtikuun puolivälissä kun kuulin, että kiinnittyneitä punkkeja on jo löydetty. Meni ehkä pari viikkoa liuosten laittamisesta niin Haltilta löytyi ensin kaksi punkkia toisesta silmätäplästä, jotka sattumalta huomasin sitä rapsutellessa. Sitten hirveä paniikki ja ällötys, ja yritin niitä itse ottaa pois vaan eihän siitä tullut mitään. Mieheni ei ollut tullut vielä töistä kotiin niin ajoin sitten äidin luo ja yhdessä poistettiin ne. Oli ne tiukassa, ei ollut mikään helppo saada pois. Äiti piteli Haltia ja minä poistin punkin pihdeillä ja lopuksi desinfioin kohdat sekä pinsetit haavanpuhdistuspyyhkeellä.  Kaikki meni onneksi hyvin ja Haltikin toipui järkytyksestä, vaikka läheltä silmää piti sorkkia. Tein molemmille tytöille tarkistukset enkä löytänyt lisää punkkeja. Ilmeisesti ne kiinnittyneet punkit oli ehtineet olla sen ihossa n.vuorokauden, sillä edellispäivänä se oli useamman tunnin pihalla.

Seuraavana päivänä rapsuttelin taas Haltia ja tunsin patin sen kaulalla. Tunnustelin ensin, että onko tuo joku rasvapatti vai mikä, niin sitten välähti, että sehän on muuten varmana punkki! Ja olihan se.. Onneksi mieheni oli kotona niin aloimme heti punkinpoistohommiin. Mieheni piteli Haltia ja minä koitin poistaa punkin pinseteillä. Kädet vähän tärräsi kun yritti siinä saada oikein syvältä otteen punkista. Sain punkin irti, HUH! Valitettavasti huomasin poiston jälkeen, että se punkin pää jäi kiinni ihoon. En ollut saanut tarpeeksi hyvää otetta siitä punkin päästä siis, koska se pää ei lähtenyt mukaan. Sitten kaiveltiin ja kaiveltiin vuorotellen ja ei saatu sitä millään, aivan kuin se olisi liimattu sinne ihoon kiinni. Tuntui niinkuin se olisi mennyt kokoajan vain syvemmälle. Halti oli tosi hienosti ja rauhallisesti siinä tilanteessa, kai se oli jotenkin ehtinyt vähän tottuakin punkin poistamiseen kun parin päivän sisällä niitä kiinnittyneitä löytyi. Tämä punkki oli ilmeisesti tullut myös samalla kertaa kun ne toiset, mutta en ollut huomannut sitä kun tarkistin niiden poistamisen jälkeen ihon.

Sitten kysyin tuttavalta miten kannattaa toimia kun punkin pää jäi kiinni ihoon. Se ei kuulemma ole vakavaa jos niin käy, kannattaa vaan seurailla kohtaa, ettei se tulehdu, mutta yleensä se poistuu sieltä kyllä itsekseen. Myös netissä luki, että aivokuume- tai borrelioosiriski ei lisäänny, jos ihoon jää punkin kärsä tai väkänen, mutta se saattaa aiheuttaa kutinaa. Niitä ei myöskään tarvitse lähteä poistamaan lääkäriin, koska ne tulevat itsestään ulos ihosta aikanaan.

Haltissa olleet punkit olivat tulleet meidän pihalta, muuta selkeää vaihtoehtoa ei oikein ole. En tiedä olisiko ne tulleet nurmikolta vai jostain muusta erikoisesta paikasta kuten kuistin alta, josta pari kertaa kävin Haltin komentamassa pois. Haltihan on kova haistelemaan maata, joten en toisaalta ihmettele, että punkit olivat juuri Haltin valinneet. Dana on myös ollut pihalla samoina päivinä, mutta siitä en ole löytänyt yhtäkään vielä tähänkään mennessä. En ole nyt pitänyt Haltia pihalla vaan odotan, että laitetaan piha kesäkuntoon ja tämä punkkisuma vähän rauhoittuisi, koska nyt ne on selvästi olleet ihan villissä alkukeväästä. Punkit ovat aktiivisimmillaan juuri nyt keväällä ja uudestaan taas loppukesästä ja syksyllä. Paljon on uutisoitu nyt sitä, että vaikka lemmikeille on laitettu punkkihäätöjä, niin punkkeja on niistä huolimatta löytynyt erityisen paljon verrattuna aiempiin vuosiin.

Kuva täältä

Punkkienpoistossa erityisen näppärät ovat olleet Z-pinsetit, jotka ostin apteekista jokunen vuosi sitten, koska halusin välineen, jolla saa kunnon otteen punkista eikä ne perinteiset lemmikeille tarkoitetut pihdit olleet mielestäni näppäriä. Halusin myös pinsetit sitä varten, jos meihin ihmisiin tarttuu punkki. Z-pinsetit on tarkoitettu sekä ihmisille että lemmikeille ja pinsetit maksoivat alle 20e. Jos niillä ei punkkia saa pois niin sitten vika on todennäköisesti käyttäjässä, mutta harjoittelemallahan sitä oppii punkkeja poistamaan. Z-pinseteissä on hyvää etenkin terävä kärki, jonka avulla punkin imukärsästä saa hyvän otteen ja sen saa poistettua helpommin kokonaan. Eihän se poistaminen aina mene ihan putkeen oli väline mikä hyvänsä, kuten minullakin tuo viimeisin punkin poisto; en ottanut tarpeeksi tarkkaa otetta ennen pois nykäisyä. Punkkien puremaa ei voi valitettavasti itse tuntea, pitäisi tehdä säännöllisesti tarkastuksia onko kiinnittyneitä ihossa.

 Kuva täältä

Onneksi meillä koirat ei saa tulla sänkyyn eikä sohvalle. Joskus ne saattavat nuokkua osittain sängyn laidalla jos me ollaan sängyllä, mutta se on ihan maksimi. Tästä punkki-asiasta järkyttyneenä aloin miettiä sitten lisätehostusta punkkienhäätöön. Nämä luonnonmukaiset liuokset aion pitää, sillä ne on hyväksi todettu jo monen vuoden ajalta. Mietin, että mitä hankkisin siihen tehostukseksi, joka voisi täydentää liuoksia jollain tavalla. Päädyin sitten kokeilemaan Dogmanin elektronista punkkivahtia, sillä se on myös myrkytön vaihtoehto. Ne maksoivat alle kympin kappale ja patteri kestää noin vuoden, ja uuden patterin voi vaihtaa tilalle kun entinen on kulunut loppuun. Vahti toimii niin, että se lähettää elektronisia ultraäänisignaaleja n. 1,5m etäisyydelle, mikä karkoittaa punkkeja ja kirppuja. Punkkivahti kiinnitetään pantaan lähetin koiran turkkiin päin käännettynä. Vahtia voidaan käyttää myös tiineillä nartuilla ja pennuilla. Punkkivahti ei ole vedenkestävä.

Danalla näkyy pannassa roikkuva oranssi pallo, eli punkkivahti

Tähän asti vahdit on toimineet meillä hyvin. Ihan mielenkiintoista seurata onko niistä apua jatkossa. Danahan loikkasi veteen juuri tuon kuvassa näkyvän lenkkimme aikana ennen kuin ehdin mitään sanoa, eli punkkivahti kastui hieman, mutta on toiminut sen jälkeen onneksi moitteetta. Vahdin äänen voi kuulla pienenä tykytyksenä kun laittaa sen kaiuttimen vasten omaa korvaa. Toimivuuden voi testata myös painamalla vahdissa olevaa nappia ja se alkaa sitten vilkkua, mikäli vahti on edelleen toimiva. 

Juttelin eläinkaupan myyjän kanssa punkkivahdeista ja punkeista, ja hän sanoi, että on omilla koirillaan pitänyt vahteja monta vuotta ja on kokenut ne toimiviksi. Hän pitää siitä, että punkkivahdit ovat turvallisia koiralle ja ne ovat myrkytön vaihtoehto punkkien häätöön. Hän sanoi, että koirissa on eroja, jotkut koirat vetävät enemmän punkkeja puoleensa kuin toiset. Myyjä sanoi, ettei hän luota Bravectoon, sillä sitä on tutkittu niin vähän ja hänen kaverinsa oli kokeillut sitä koiralleen. Tämä kaveri oli seurannut kun punkki oli kiinnittynyt koiraan ja Bravectonhan pitäisi tappaa punkki 12 tunnin sisällä niin ei se ollut tappanut, vaikka miltei kaksi päivää oli kulunut. Sen jälkeen hän ei ollut enää tuotetta ostanut koiralleen. Toki joka häädössä on ne omat hyvät ja huonot puolensa, niin pannoissa, liuoksissa kuin tableteissakin.

Konkkaronkka poseeraa

Kävimme Elinan, Ronjan, Hertan ja Danan kanssa lenkkeilemässä uusissa maastoissa. Näissä kuvissa olemme pohjavesilähteen äärellä ja löysimme lenkin varrelta myös hiekkamontut. Saimme myös puhelimiin varoituksia karhuemosta, joka liikkuu pentunsa kanssa niillä main. Myöhemmin selvisi, että se liikkui toisella puolen jokea eikä tuolla missä me liikuttiin.

 

  

Halti jäi kotiin nukkumaan kun sitä väsytti aiempi lenkki, joka tehtiin kavereiden kanssa. Oli vielä aika lämmin päiväkin niin ei voinut ihan hirmu pitkää lenkkiä tehdä, ettei joku lämpöhalvaus tms iske. Punkkien poiston jälkeen ollaan seurattu jälkien paranemista ja yksi kaulan ja toinen silmän alueen jäljistä on parantuneet hyvin ja miltei jo kokonaan. Lähinnä silmää oleva on parantunut hitaimmin, mutta se olikin aika iho olikin aika ärsyyntyneen näköinen silloin poiston jälkeen. On siihen kuitenkin muodostunut rupi, jospa se siitä. Toivottavasti nyt ei ilmesty uusia punkkeja, laitan uudet liuokset tytöille tällä viikolla.

Ken on heistä kaikkein kaunein..

Osallistuimme Danan kanssa viikko sitten kennelkerhomme järjestämään Match Show:hun. Ilma oli mitä mahtavin ja olin paikan päällä auttelemassa järjestelyissä. Lisäksi toimin välillä myös kehäsihteerinä itse tapahtumassa, mikä oli itsellekin opettavainen ja hyvä kokemus. Oli tosi mukava tapahtuma ja väkeä riitti; paikalla oli ainakin 130 koiraa! Sponsoreita tapahtumalla oli todella paljon. Ajattelin varsin, että esitän Danan, koska olen vähän kaavaillut sille näyttelyhommia. Mieheni pystyi onneksi tuomaan Danan myöhemmin paikan päälle, sillä autossa olisi ollut turhan kuuma odotella, se ei olisi käynyt kuuloonkaan.

Kuvat: Jenni Vahtola ja Johanna Kohtalo

Seisotusta

Danahan seisoi kuin patsas, häntä heilui ja turkki kiilsi. Se esiintyy kyllä aina niin uskomattoman hienosti.  Dana sai punaisen nauhan ja punaisten kehässä kävi niinkin hienosti, että tyttö pääsi punaisten ensimmäiseksi. BIS-kehä koitti ja siellä oli neljä parhainta näyttelyistä.

BIS-kehän koirat

Ja kuinkas kävikään, Dana valittiin kaikkein kauneimmaksi! Dana sai kommentteja, että tässä on tosi kaunis labradori, joka osaa esiintyä aivan erinomaisesti. Dana oli erottunut selvästi muiden joukosta esiintymisellään.

BIS1 poseeraus tuomareiden kanssa

Dana sai palkinnoksi komean ruusukkeen, ison säkin Pure Naturalin ruokaa, ison säilytysastian ruoalle, lahjakortin koirahallille ja niin ison pokaalin, että mahtui juuri ja juuri vitriiniin. Taitava tyttöni, täytyy kyllä katsella nyt joku näyttely sille.

Tanssia molempien kanssa

Tanssipareina minulla on ollut molemmat tytöt treeneissä. Danan kanssa ollaan treenattu HTM:ää ja Haltin kanssa freestyleä. Danan kanssa ollaan otettu freestyleen liittyen vain lämmittelyä ja takapäänkäyttö treeniä. Olen koittanut suunnitella koreografiaa Haltille, ja hieman olen kaavaillut että menisin sen kanssa koiratanssin epävirallisiin kisoihin toukokuussa. Syksyllä sitten kisaamaan ja kesän todennäköisesti tanssin enemmän sen kuin Danan kanssa.

Hauska kun on kaksi niin erilaista tanssijaa; Dana on hitaampi, mutta ei niin vilkas ja ketterä kun taas Halti on nopea, ketterä ja vilkas. Vilkkaudessa on ne omat haasteet, joihin koitan nyt kesällä sitten paneutua enemmän. Danan kanssa tanssiessa ei tarvi niin miettiä mitä ympärillä tapahtuu kun ei se niin välitä, toisin kuin Halti. Se bongaa kyllä ympäristössä tapahtuvat asiat, mikä on haaste kisatilanteessa. Haltille onkin tärkeää saada se vahvaksi, että se jaksaa sen pari minuuttia tehdä kaikki ilman palkkaa ja lopussa se palkka on sitten huikea ja odottamisen arvoinen.

Olen usein jättänyt Haltin ottamatta koiratanssiin, ettei sille tulisi liikaa juttuja yhdelle päivälle. Agility ja koiratanssi ovat nimittäin samana päivänä, eri aikoihin onneksi. Agin jälkeen käymme usein vielä palauttavan lenkinkin. Jännä vain huomata, että aina kun olen kuitenkin ottanut sen koiratanssiin, niin ei typyssä väsymyksen merkkejä ole näkynyt, päinvastoin. Se on ihan mielissään ja innoissaan tekemässä. Onhan ne toki ihan erilaisia lajeja. Mutta on tytössä sananmukaisesti poweria!

Koirahierontaa

Oli jälleen aika ottaa tytöille hieronnat ja katsoa mikä on tilanne tällä hetkellä, sillä tytöt oli hierottu viimeksi viime marraskuussa. Eläinhieroja ja urheilukoirahieroja Laura tuli hieromaan tytöt pari päivää sitten ja aloitti ensin Danasta. Kerroin Danan ruokavaliokuvioista ym. ja kerroin missä ollaan sen suhteen menossa. Laura kysyi onko ollut mitään oireita tai ongelmia liikkumisessa tms. ja sanoin, ettei ole ollut mitään. Meidän pitää aina yhdessä asettaa Dana hieronta-asentoon, jonka jälkeen se rentoutuu täysin. Danasta näkee kuinka se nauttii hieronnasta.

Dana tyytyväisenä, melkein nukahti

Danalla ei ollut jumeja, ainoastaan takalihakset tärräsi kun Laura hieroi sieltä. Laura kysyi, saako Dana magnesiumia lisänä ja sanoin, että se saa ainoastaan sinkkiä eläinlääkärin määräyksestä. Laura sanoi, että lihastärinä viittaa magnesiumin puutteeseen, joten Dana voisi ottaa kuurin osteomax-k:ta. Magnesiumia saa myös mm. raakalihasta, mitä Dana syö pääasiallisesti. Laura myös totesi, että koiratanssi on tosi monipuolinen harrastus, joka on hirmu hyvä koiran kropalle ja lihaksille. Lauran mukaan se näkyy juuri tässä, ettei ole jumeja.

Sitten oli vuorossa Halti. Halti on helppo asettaa eri asentoihin kun se on semmonen vötkylä, mutta se itse oleminen on vähän Haltille työläämpää. Toki se ihmetteli, että mitäs se tämmönen on, että äippä tulee töistä eikä lähetä heti lenkille vaan joudun taas vaan makoilemaan. Virtaa olisi tietysti ollut taas vaikka muille lahjoittaa.  Aika hyvin se siinä makoili kunnes Laura alkoi siirtyä selän käsittelyyn. Selkähän sillä oli aivan jumissa ja tottahan se ei erityisen mukavalta tunnu kun sitä aletaan aukomaan. Halti koitti aina sitten nostaa päätä ja päästä tilanteesta pois vaan pitelin sitä sitten siinä, että se on kuule nyt pakko aukaista se selkä, että saadaan taas paikat kuntoon.

Vötkylä

Kysyin Lauralta, että voisiko se jumi johtua agilitystä niin Laura sanoi, että kyllä, tämä on hyvin tyypillistä agilitykoirille. Sanoi, että hyvä kun ollaan koiratanssissakin käyty, se on hyvää vastapainoa. Marraskuussahan Haltilla ei silloin ollut noin jumissa mikään, mutta agilityn lisääntyminen taitaa nyt näkyä tässä. Halti ja Dana on kyllä siitä mainioita, että ne venyttelee itsensä säännöllisesti, mikä auttaa monessa suhteessa. Halti varsinkin venyttelee itsensä usein aivan kokonaan. Laura sanoi, että voisi tulla pian uudestaan hieromaan Haltin. Muut paikat ei tosiaan olleet jumissa paitsi selkä. Laura laittoi vielä ohjeet magnesiumin antamisesta ja sanoi, että Haltille voisi antaa siitä myös saman kuurin, sillä se ei ole täysin raakaruoalla.

 Kyllä nyt on taas hyvä, tuumii Halti

Halti aksailee

Ohjatut aksatreenit jatkuu meillä ainakin toukokuun loppuun ja omia hallivuoroja ollaan myös otettu nyt harjoittelun tehostamiseksi. Tällä hetkellä tuntuu, että minun ohjaaminen takkuilee enemmän kuin Haltin tekeminen. Halti lukee minun kehoa tosi vahvasti ja se on erittäin hieno asia, koska siihen pyritään. Tosin se asettaa minulle tietyt paineet, että minulla pitää oikeasti olla tiedossa minne mennään seuraavaksi, enkä voi alkaa sitä siinä radalla miettimään. Nyt olenkin huomannut, että jos radalla tapahtuu virhe niin suurin osa on minun tekemiä virheitä, aivan täysin. Halti kyllä osaa vaan minä sössin.

Kiitos Jennille kuvista.

Lähtö

Ainoa mikä oikeastaan nyt on selkeästi Haltista kiinni on meidän lähdöt. Niistä on muodostunut tietyn sortin ongelmakin. Monesti se on niin innoissaan, ettei malttaisi lähdössä asettua millään ja kun käsken istumaan niin se ottaa sen ikään kuin leikkinä. Huomaan kyllä, että se on hirveän paljon kytköksissä sen energiatasoon ja usein sunnuntai-aamuna sitä energiaa on, koska en ehdi lenkittämään sitä ennen aksaa. Sain vinkin, että voisin kokeilla tehdä sille aivopähkinöitä ennen treenejä niin taidan ottaa sen nyt kokeiluun. Tällä kertaa otettiin lentävät lähdöt eli en laittanut sitä alussa istumaan, niin se meni ihan hyvin. Tunnin loppua kohden otettiin Haltin kanssa oikeat lähdöt ja paikallaoloa ja se sujui ihan hyvin. Se myös vahvistaa sen, että Halti kyllä pystyy olemaan paikallaan, mutta sen senhetkinen energiataso aina määrittelee, että kuinka hyvin. Tässäkin koitan itseäni muistuttaa, että innokkuuden kanssa on silti aina helpompi toimia kuin se, ettei olisi intoa.

 

Radalla on joskus sellaista aita-putki pyörittelyä missä saatan mennä sekaisin ja vartalovihjeenikin ovat vähän sen näköisiä. Nyt meillä oli myös sellaista ja parissa kohdassa sähelsin, mutta heti kun korjasin oman vartalonohjauksen niin Haltikin meni juuri oikeaan suuntaan eikä tullut virhettä. Olen huomannut, että Halti myös antaa minulle anteeksi jos vartalovihje on myöhässä, se tulee kuitenkin mukana. Joskus se alkaa komentamaan minua, jos olen epäselvä, että mitä kummaa sinä nyt haluat minun tekevän! Mutta onhan se mahtavaa, että se on oppinut lukemaan minun kehoa niin hyvin. Minun kontolle jää vaan tarkempi ohjaaminen.

Ensimmäisten episten myötä ollaan nyt treenattu 45cm korkeilla aidoilla ja se ei tuota Haltille ongelmia. Hyppytekniikka sillä on kyllä hienosti hallussa eikä ole pahemmin pudotellut aitoja. Katson sitten jossain vaiheessa taas milloin nostan sille, mutta sillä ei ole kiirettä. Hurjalta kyllä tuntuu nyt ajatella, että sen pitäisi pystyä hyppäämään jopa 55-65cm esteitä makseissa, aivan valtavan korkeita esteitä.

Halti tykkää A:sta tosi paljon

Kepit on edistyneet viime aikoina ja siihen on varmasti auttanut se meidän omatoimitreenaus. Olen lähettänyt sitä eri suunnista kepeille ja se on auttanut sitä hakemaan niitä. Edelleen pidän ohjureita sillä, mutta näyttäisi, että sillä on se liikerata nyt alkanut tulla tutuksi. Pitää katsoa missä vaiheessa alan vähentämään niitä. Keinu on vielä jännittävä juttu siinä vaiheessa kun se laskeutuu, mutta sitä toisaalta ollaankin tehty kaikkein vähiten. Nyt omatoimitreeneissä ollaan koitettu ottaa sitä, ettei tule kovin pitkää taukoa sille. Sehän tahtoo yleisestikin olla koirille aika jännä este.

Kepit ohjureilla, hyvin hakee jo keppejä

 

Keinu laskeutuu, palkka siihen

KUMA-kakkua ja HTM:ää

Viime koiratanssitreeneissä oli herkuttelua luvassa. Leipastiin kakku viikonloppuna muutaman viikon takaisen kisamenestyksen kunniaksi ja vietiin se treeneihin. Sen verran harvinaista on kolme voittoa saman ryhmän sisälle, että kakkukestit olivat paikallaan. Aloitimme treenit suoraan kolmen kuman kakun maistelulla ja limppareilla. Oli huippua ja nauru raikasi, mahtoivat viereisillä kentillä ihmetellä, että mitäs tuolla tapahtuu.

Mansikkakakkua kolmen kuman kunniaksi

Olimme ennalta sopineet myös, että pidämme HTM-päivän, joten aloimme treenaamaan sitä kakun maistelun jälkeen. Treenasimme ensin positioiden hakua vadilla, mutta Dana ei tunnu tietävän, että sillä on olemassa takapää. Oli siis aika työlästä koittaa ohjata se oikeaan positioon. Samalla mietin, että tämä voi olla meille aika hidas tapa kun me kuitenkin tähdätään jo kesäkuun kisoihin. Juttelin sitten siitä ohjaajamme kanssa ja hän sanoi, että voin opettaa sen myös hakemaan oikean paikan ilman vatia jos se sujuisi paremmin. Se tuntui sujuvan paremmin ja päätin sitten, että teen nyt toistaiseksi niin, koska tuo toinen tapa opettaa olis kyllä hyvä, mutta se vaatii aikaa hieman enemmän Danalta. Varmaan palaan tuohon opetustapaan myöhemmin kunhan takapään käyttö alkaa sujumaan jouhevammin.

Position hakua

Dana tarvitsee selkeästi enemmän takapään käyttötreeniä, koska sillä on nyt melko jäykän oloista tuo takapään liikutus. Alan nyt samalla teettämään sille enemmän takapään käyttöharjoituksia ja pakittamista kun opetellaan tuota HTM:ää. Treenillä sen voi saada paremmaksi. Olin aika yllättynyt kuinka paljon takapään käyttö näkyy ja vaikuttaa HTM:ssäkin. Ollaan tehty jo musiikkiin liikkumista Danan kanssa ja se meidän HTM-kappale vaikutti ihan sopivalta meille. Eiköhän me näillä mennä :)

Hyvin tulee vadin päälle

Dana eläinlääkärikäynnillä

Varasin Danalle viime viikolla ajan eläinlääkäriin, koska Danan toinen korva oireili. En saanut aikaa sille eläinlääkärille, jolla ollaan yleensä käyty, niin varasin nyt klinikalle ajan. Danalla oli korvassa vaaleaa eritettä hieman ja Dana rapsutti ja läpsytteli sitä. Toinen korva näytti aika puhtaalta eikä se tuntunut vaivaavan sitä. Sain ajan samalle päivälle parin tunnin päähän ja lähdin käyttämään tyttöä siellä. Vein Danan ensin puntarille, joka näytti 27,7 kg ja sitten hoitaja tuli rapsuttelemaan Danaa.

Pian meidät kutsuttiin sisään ja juteltiin Danan oireista ja ruokavalio-kokeilusta. Kerroin mitä ruoka-ainetta oltiin kokeiltu viimeksi (herne), ja sanoin että jätin kokeilun kesken, koska huomasin sen oireilut. Eläinlääkäri suositteli jättämään herneen pois ruokavaliosta jatkossa. Eläinlääkäri haistoi ensin korvaa ja sanoi, että tulee sellainen lievä hiivan haju mieleen siitä hajusta. Sitten se katsoi korvaa tarkemmin ja otti sieltä näytteen. Dana ulvahti näytteenotosta ja eläinlääkäri sanoi, että vaikuttaa olevan kipeä korva. Sitten eläinlääkäri meni tutkimaan näytteen ja me jäimme odottelemaan. Dana nuuski lattiaa ja nokka kävi kuumana.

Eläinlääkäri tuli takaisin ja sanoi, että kyllä siellä näkyi bakteerikasvustoa. Hoidoksi eläinlääkäri määräsi korvatipat (Canofite) 7-10 päivän ajan kahdesti päivässä. Kun oireet loppuvat niin sen jälkeen tippoja laitetaan vielä kaksi päivää. Lisäksi hän määräsi kahdelle päivälle kipulääkettä, koska korva kipuili. Lopuksi juttelimme vielä tovin ruoka-aineallergiasta, sillä eläinlääkäri kertoi, että hänellä on itsellään ollut kaksi ruoka-aineallergista koiraa. Molemmat olivat eläneet kuitenkin vanhoiksi, mikä oli minulle lohduttavaa kuultavaa. Toiselle niistä koirista ei ollut koskaan löytynyt sopivaa ruokaa, mutta oli kuitenkin elänyt 16-vuotiaaksi saakka. Eläinlääkäri sanoi, että saan olla ylpeä siitä, kuinka olen jaksanut käydä eliminaatioruokavalion läpi Danan kanssa, sillä monet eivät edes jaksa alkaa siihen. Tämä oli jo toinen eläinlääkäri, joka sanoi minulle näin. Sanoin eläinlääkärille, että on hankala joskus tietää milloin sen reagointi on oikeasti allergiaan liittyvää ja milloin se on vain pienempää yliherkkyyttä. Oireilut on joskus niin eriasteisia. Eläinlääkäri totesi samaa, että se ei ole helppoa. Joitain ruoka-aineita koira voi sietää pieniä määriä, toisia ei ollenkaan. Se on silkkaa kokeilua.

Piti napata kuva kun kulta oli niin söpösti asettunut iskän jalkoihin

Hankalaa on myös se, että Dana kun on labbis ja hällä on labbiksen ruokahalu, niin se poimii usein jotain ulkona suuhunsa ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Sitten saan itse miettiä mielessäni, että mitähän se oli ja tuleeko siitä jotkut reaktiot, jotka taas sekoittuu ruoka-ainekokeiluihin. Se on hankalaa. Kaikkein yleisin kuitenkin mitä se syö, on jäniksen papanat, sen olen huomannut. Viikonloppuna huomasin, että sen toinen suupieli on turvonnut. Sekin on mysteeri, että johtuuko tästä samasta asiasta vai onko popsinut jotain luvatonta itse. Joka tapauksessa päätin sitten antaa sille parin päivän kuurin kortisonia tablettina. Jo ensimmäisen tabletin jälkeen turvotus helpotti onneksi.

"Olen vain tällainen luppana.."

Vähän väsyttää

Punkit ovat ilmaantuneet Oulun korkeudelle ja monilla tutuilla koirilla niitä on ollut jo turkissakin. Joillakin ihmisillä on myös löytynyt ihosta punkkeja. Laitettiin tytöille pari päivää sitten Biospotix-liuokset selkään niin on ainakin suojat nyt laitettu. Samalla tein punkkisyynin turkkiin ja laitoin uuden tilauksen liuoksista Britteihin menemään. Nähtäväksi jää onko meidän kylässä minkä verran punkkeja kesällä, sillä seutumme on metsäistä. Kuulin, että alueellamme on kesäisin kyitä, ja nehän rajoittavat punkkikantaa.

Epäsäännöllisestä juoksurytmistä säännölliseksi

Minulta on kyselty Haltin juoksurytmin säännöllistymisestä, joten päätin tehdä siitä oman postauksen. Haltillahan oli 1,5-vuotiaaksi asti epäsäännöllinen juoksurytmi. Ensimmäiset juoksu-oireilut sillä alkoi 8kk iässä, jolloin sillä punoitti tuhero, mutta muuten ei sen kummempaa. Huomasinkin sen silloin aivan sattumalta ja ajattelin, että aika niukan oloiset juoksut nämä on. Ne kesti aika lailla sen kolme viikkoa.

Haltin ekat oikeat juoksut, Minkakin oli tuolloin vielä olemassa

Sitten seuraavat juoksut alkoikin jo tammikuussa. Väliä ei  ollut kuin pari kuukautta. Nämä juoksut vaikutti jo ihan oikeilta juoksuilta, vuoto oli runsaampaa, tuhero punoitti ja turposi, ja Haltin käytös myös kieli juoksuista. Nämä juoksut kestivät myös sen kolme viikkoa. Seuraavat tulikin jo maaliskuun loppupuolella, ihan kunnon juoksut nekin ja väliä edellisiin oli ollut siinä vaiheessa 2kk 3vkoa. Kuulin silloin jostain, että etenkin alkukantaisilla roduilla juoksujen epätasaisuus on suht tyypillistäkin. Lisäksi kuulin, että jotkut nartut ovat herkkiä reagoimaan toisten narttujen juoksuihin ja pyrkivät itse samaan rytmiin kuin muut, jonka vuoksi tulee heilahtelua juoksuissa. Huomasin silloin kyllä sen, että kyllä Haltikin alkoi oireilla juoksuja pian sen jälkeen kun oli nähnyt jotain juoksussa olevaa narttukaveriaan. Ajattelin, että nyt vien kyllä tytön tutkimuksiin, koska halusin tietää onko kaikki kunnossa. Minulla ei ollut aikaisempien koirieni suhteen kokemusta juoksuvälin heilahtelusta.

Vein Haltin lisääntymiseen erikoistuneelle eläinlääkärille ja Haltilla oli tuolloin ollut juoksut viikon ajan eli tärpit oli lähestymässä. Halti oli tuolloin 1v 2kk ikäinen. Haltilta otettiin papa-näyte, jossa näkyi normaali kiimanaikainen solukuva, eikä ollut merkkejä tulehduksesta tai muusta poikkeavasta. Eläinlääkäri totesi, että todennäköisesti Haltilla oli nuorille nartuille tyypillinen jakaantunut kiima, ns. "split heat": ennen ensimmäistä juoksuaikaa nartulla voi olla vaihtelevia kiima-oireita, jotka sitten loppuvat 2-10 viikon ajaksi, kunnes normaali juoksuaika alkaa. Ilmiö on melko tavallinen nuorilla nartuilla eikä sen ole todettu liittyvän tulehdusriskiin tai heikentyneeseen hedelmällisyyteen. Toisen juoksuajan myötä kiimakierto yleensä tasaantuu normaaliksi (kiimojen väli 5-11kk). Se ensimmäinen, olematon juoksu 8kk iässä oli siis vähän niinkuin välikiima, jota ei lasketa oikeaksi kiimaksi.

Pöksy-Halti

Koska Haltilla ei ollut mitään sairauden oireita, eläinlääkäri sanoi, että jäädään toistaiseksi seuraamaan tilannetta. Mikäli juoksuajat jatkossakin tulisivat normaalia tiheämmin, saatettaisiin joutua harkitsemaan sterilisaatiota. Tätä mieltä olin myös itsekin, että jos juoksut ei tasaannu niin ehdottomasti sterilointi. On se kuitenkin sen verran rankkaa sekä koiralle että omistajalle, että juoksut tulevat tiheään. Harrastusten suhteenkin tiheät juoksut on tosi hankalat, koska asioiden suunnittelu on niin hankalaa. Eläinlääkäri sanoi, että kannattaa odottaa kaksivuotiaaksi saakka tasaantuuko rytmi.

Kesälle odottelin jälleen juoksuja Haltille, vaan kuin ihmeen kaupalla huhtikuusta seuraavat juoksut tulivatkin sitten vasta syyskuussa Haltin ollessa n.1,5-vuotias. Juoksujen väli oli 5kk 3vkoa. Juoksut olivat normaalit ja kestivät 3 viikkoa. Sitten seuraavat tulivat tämän vuoden helmikuussa, jolloin juoksuväliksi tuli 5kk 1 vko. Tosi hyvä juoksuväli siis ja ne tosiaan sitten tasaantuivat! Haltin juoksuista voin todeta sen, että nykyään juoksuväli on ihanteellinen ja juoksut ovat sillä aina olleet muuten hyvin selkeät tärppeineen. Halti alkaa ilmoittelemaan juoksuista n. kuukautta ennen varsinaista juoksujen alkamisajankohtaa mikä helpottaa juoksujen ennakointia. Kannattaa siis seurata kaksivuotiaaksi asti juoksujen tasaantumista, mikäli väli on tiheä ja heittelee :)

Ensimmäiset agi-epikset

Osallistuimme Haltin kanssa agilityn epävirallisiin kisoihin, jotka järjestettiin Muhoksen hallissa alkuviikosta. Sinne tuli paljon osallistujia ympäristökunnistakin. Olimme käyneet sitä ennen harvinaisen monesti treenaamassa, koska meillä oli sunnuntaina normi treenit ja maanantaina varattiin hallia sitten aksailua varten omaan käyttöön. Sunnuntain treeneissä hakkasin vielä päätä seinään kun se oli niin sähellystä, mutta maanantaina oli jo ihan eri meininki ja mietin, että ois ihan jännä käydä oikeasti kokeilemassa kisaamista. Meidän sunnuntain treeneissä ongelmat johtuivat paljolti minusta ja ohjaamisestani. Halti on niin huisin nopea, että rata ja etenkin ohjaaminen pitäisi olla minulla tosi hyvin hallussa, ettei tulis ylimääräistä sähellystä, koska saan oikeasti tehdä töitä jo itsessään siinäkin, että pysyn sen vauhdissa.
Alla olevat kuvat on jälleen napsittu videosta, joten laatu ei ole kummoinen, vaan pääasia, että on jotain kuitenkin :)

 

Lentävä lappalainen

 

Käytin Haltin lenkillä ennen kisoja, pakkasin kamppeet ja lähdettiin kohti hallia. Osallistuimme möllirataan ja Halti meni makseihin, jossa hypätään 45cm korkuisia esteitä. Halti on tähän asti hypännyt max 40 cm esteitä, joten vähän jänskätti mitä se sanoo korkeammasta. Eihän tuo tosin iso nosto ole todellakaan. Muurissa tosin nosto oli iso, koska ei olla maksi-muuria hypätty aiemmin. Koiralta piti ottaa panta pois ennen lähtöä. Yllättävän monimutkainen rata oli tehty, ja eka kerta menikin minulla sitten ihan sekoillessa kun rupesin jännittämään. Tein nimittäin toisin kuin olin ensin ajatellut tekeväni ja sekosin sitten sen takia, etten tiennyt enää minne edes piti mennä seuraavaksi. Onhan sille naurettu jälkikäteen! Halti ressukka teki niin hyvällä tatsilla ja alkoi sitten haukkua minulle kun minä sössin sen homman. Aika oli 1:03,90. Alku ja loppu siitä radasta meni kyllä ihan hyvin, mutta päätin ottaa uusinnan, koska hylsy siitä olisi tullut ja ei se koiraa kohtaa ollut oikein jos oltais siihen jätetty, viat kuitenkin tuli minusta.

Halti kiertää esteen

Haltilla on hyvä hyppytekniikka

Uusinta tuli ja nyt tein sitten niin kuten olin ajatellutkin tekeväni ja kappas, enpä mennyt sekaisin! Eli mitä tästä opin; tee kuten olet suunnitellut, äläkä ala sooloilemaan omia radalla. Toki minun jännitys vaikuttaa myös kaikkeen. Halti hyppäsi tosi hienosti kaikki maksi-esteet ja oli niin hienossa vireessä, että aivan ihana! Kaksi kieltoa tuli, ja yksi oli siitä kun lähdin estettä ohjatessa menemään sivuun ja Halti seurasi minua sitten siinä, eli minun olisi pitänyt pysyä lähempänä estettä ja ohjata Halti siihen paremmin. Minun pitäisi pitää kontakti Haltiin paremmin, eikä etenkään jättää sitä minun selän taakse kun se on hyppäämässä. Lisäksi Halti jostain syystä kiersi esteen, en tiedä mikä siinä oli.. Tältä radalta meille tuli vain 10 pistettä kieltoa, eli tulos saatiin, ja vielä ekoista epiksistä! Aika oli tällä kertaa 32,28. Haltin luokassa oli eniten kisaajia, 15 koirakkoa, ja Halti oli 9. ja sai palkinnoksi luun (jonka se söi heti). Kivasti siis meni kaikki loppujen lopuksi ja osallistutaan kyllä varmasti jatkossakin!

  Putkeen!